Pieni nipistävä pakkanen, ihania ihmisiä, hullua menoa, kesän odotusta, vilustuneena peiton alla katselemassa piirrettyjä. Onko ihanampaa? Mahtava vierailu kotkassa rakkaan luona, sain ihan hyvän kuvan paikan ihmisistä, vaikka mulla ei ole ollut tässä nyt kovin hyvä vaihe itselläni.. Ollut taas turhaa ahdistuneisuutta ja masennusta sekä sosiaalistentilanteiden pelkoa + pakkomielteinen laihtuminen. Mutta se niistä asioista, ei tää ole mikään nyyhky blogi.
Mä olen oikeasti kovin onnellinen, joten miks koen tollasia huonoja fiiliksiä? Mulla on kaikki mitä voisin toivoo oma rakas, ihanat kaverit, vapautta ja reppu täynnä kaikkea mitä tarvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti