Sain eilen niin kovat raivarit terveystarkastuksesta, ett päätin ystävien toiveesta kirjoittaa tänne mun elämäni vaikeimmasta ajasta ja asioista. Päätin tän kirjottamisen ihan ite, ettei tarvi tulla sitten ilkkuun mulle siitä. Haluun, että ymmärrätte miten paljon koulukiusaaminen yms aiheuttaa pahaa.
Kaikki alko jo ensimmäiseltä luokalta. Oon aina ollut ujo, mutta silti utelias tutustuun uusiin ihmisii ja ootin ensimmäistä koulupäivää ja lukukautta innolla. Ensimmiset päivt kouussa oli mukavia ja tutustuin uusiin ihmisiin, uskalsin jopa pästää ihmisiä lähelleni ja pyytää itseni mukaan leikkeihin, kunnes se alkoi. Niin pienet asiat alkoivat vaikuttaa minuun. Sain kuulla siitä kuinka kirjoitin nimeni oudosti kun g-kirjain muistutti kutosta, minulla oli normaalia tuuheammat kulmakarvat ja en uskaltanut kaikkiin juttuihin mukaan. Minua alettiin haukkumaan nössöksi ja lihavaksi, koska pienenä olin todella lapsenpyöreä.
Aloin pelätä jo kouluun menemistä ensimmäisen vuoden jälkeen, häpesin ulkonäköäni jo silloin vaikka olin pieni enkä tietenkään tajunnut kaikkea, en enää päästänyt ihmisiä lähelleni. Sitten siirryin aivan uudelle luokalle 3lk.
Ajattelin, että muista kouluista tulleet ihmiset olisivat mukavia ja halusin viellä yrittää uskoa ihmisiin. Kuitenkin erehdyin ja sain kommenttia painostani ja ulkonäöstäni jatkuvasti. Myöhemmin sain ison riidan sen hetkisten lähimpien kavereideni kanssa. Riita syntyi, kun olimme ystäväni syntymäpäiville ja otin toisen palan pizzaa, jolloin yksi kavereistani tokaisi ''Ihme kun sä lihotkin noin paljon'' kaikki alkoivat nauraa kaverini tokaisun jälkeen, minäkin nauroin vaikka se lause satutti minua enemmän kuin mikään. Kerroin tästä äidilleni ja äitini puhui tästä kavereideni äideille, jolloin kaverini pitivät minua kantelevana idioottina ja katkaisivat välit. Koulussa minulla ei ollut ketään, entinen kaveri porukkani oli kääntäneet kaikki luokkalaiset minua vastaan ja sain kuulla haukkuja jatkuvasti. Nuorelle tytönalulle se oli vaikea paikka, kun pojatkin ilkkuivat ulkonäköä ja painoa.
6lk kaikki alkoi pahemmin, kaveriporukkani alkoi kohdistamaan kaiken kiusaamisen minuun, kun huomasivat että olen heikompi kuin muut ja suutuin nopeasti. He arvostelivat vaatteitani, olemustani, vitsejäni ja kaikkea mahdollista. He saattoivat häpäistä minut koulun käytävällä vetäisemällä hameeni alas, keksimällä läski vitsejä yms. Aloin purkamaan kaiken pahanoloni ruokaan. Ostin aina koulun jälkeen herkkuja ja menin kotiin syömään ja itkemään omaan huoneeseen.
Koulukiusaus jatkui ja aloin häpemään itseäni, kun muut keksivät uuden pilkanaiheen. Rintani. Olin aina ollut tytöistä pisin ja sain kuulla koostani paljon mm. että olin hirveä tankki, tai norsu.. Murrosiän alkaessa muilla oli kookkaammat rinnat kuin minulla, olin kuulemma lauta ja kaikki rasva ei mennyt minulla rintoihin vaan mahaan. Tunsin aina olevani ulkopuolinen kaveriporukastani ja tuntui kuin kukaan ei olisi ymmärtänyt minua, olin jatkuvasti surullinen ja ärtyisä johon lopuksi opettajani ja äitini kiinnitti huomiota ja lähettivät minut koulukuraattorille.
Siellä pystyin kertomaan asioistani ja sain apua, ajattelin, että kaikki järjestyisi. Näin ei kuitenkaan ollut. Minulla oli jo silloin mustat hiukset ja kaveriporukkani sai tietää että käyn kuraattorilla. Silloin minut leimattiin emoksi. Päivästä toiseen perääni huudeltiin ''läski emo'' ''huora'' ''onko viiltely kivaa''.
Pääni tuntui räjähtävän. Jatkoin kuitenkin kuraattorikäyntejä ja koulukiusaamiseen ei tullut muutosta.
Ylä-aste alkoi.
Luulin että nyt viimeistään saan uusia kavereita, mutta sisimmässäni pelkäsin mitä minusta ajatellaan. Tästä alkoi pahinvaihe elämssäni. Juutuin samaan kaveriporukkaan kuin ala-asteella ja he alkoivat levittämään minusta koulussa juoruja. Kaveriporukastani muutama tunsi koulun vanhempia oppilaita, jotka sain myöhemmin perääni.. He kertoivat minun olevan emo ja käyvän kuraattorilla. Käytävällä kävellessni, huomasin katseet joita vanhemmat oppilaat kiinnittivät minuun, he nauroivat minulle. Alkoi ahdistaa ja juoksin vessaan. Katsoin peiliin ja mietin mikä minussa on vikana.. Menin takaisin kaapeille hakemaan kirjojani, kunnes takaani kuului huuto ''HYVÄ PERSE'' ''hyi vittu mikä läski..'' minun teki mieli alkaa itkemään, kerroin tästä kavereilleni, mutta he vain nauroivat päin naamaa.
Myöhemmin kaverinikin alkoivat hälvetä ympriltäni koska häpesivät minua ja he eivät halunneet takiani huonoa mainetta. Olin aivan yksin. Sitten sain lähetteen koulupsykologille. Jouduin tekemään hirveästi testejä ja aloin käymään vakituisesti psykellä. Samoihin aikoihin aloin kuulemaan pahimpia haukkuja mm. ''vitun huora'' ''läski lutka'' ''vitun emo'' ''tapa ittes''. Enitin kiinnitin huomiota sanaan läski. Se sana riipi minua sisältä, aloin kiinnittämään painooni huomiota, tarkkailemaan syömistäni ja urheilemaan enemmän.
Ihmiset huomasivat laihduttavani ja sain kommenttia ''läski'' edelleen, koska katsoivat miten kestän sen.
Aloin lukemaan netistä ''miten laihtua nopeasti'' ja pro-ana sivustoja. Join lähinnä vain vettä en enää syönyt ja nälkä kasvoi jatkuvasti, mutta ajattelin etten sorru enää syömän mitään makeaa. Netissä katselin kuvia ihmisistä, joiden vartaloa ihannoin. Sitten lähti pahin. Treenit lisääntyivt 5 kertaan viikossa, tulin aina suoraa koulusta kotiin ja sieltä treeneihin ja treeneist nukkumaan. En syönyt, en ollut kavereiden kanssa ja kaikki muukin sosiaalinenelmä katosi.
Laihduin nopeaa tahtia ja vaatekokoni pieneni kahdella numerolla. Psyke huomasi sen heti laihtumisen ja otti yhteyttä äitiin. Sain lähetteen tayssiin nuorten päivälaitokseen jossa syömistäni tarkkailtin. Treenaustani vähennettiin ja syömistä lisättiin. Silloin keksin ratkaisun mielestäni kaikkeen. oksentamisen. Aloin oksentamaan joka aterian jälkeen kotona, mutta jos olin päiviksessä en pystynyt koska minua ei päästetty aterioinnin jälkeen 45min vessaan.
Kavereiden seurassa esitin yhä normaalia, vaikka tiesin kaikki ei ollut kunnossa. Söin normaalisti ystävieni seurassa, mutta poistuessani kavereiden läheisyydestä jumppasin ja lenkkeilin ja yritin poistaa kaikki tulleet kalorit. Näinä aikoina psykologini lähetti minut Koulukadulle lääkärin puheille, tein siellä testejä ja olin useaan otteeseen siellä. Sain diagnoosit sosiaalisten tilanteiden pelosta, vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Onneksi kukaan ei viellä puuttunut kunnolla laihtumiseeni.
Koulukiusaus jatkui. Olin laihtunut valtavasti ja sain kuulla siitä ihannointia kuinka ihanan hoikka olin, mutta kateelliset ihmiset haukkuivat silti minua tietäen että olen herkkä. Hoikkuuteni takia olin lauta. Myönnän ja hpesin sitä. Pahinta oli, kun pojat puuttuivat rintojeni kokoon ja perseeni pieneyteen. Mutta minulle riitti kun osa tytöistä ihannoi minua ja päätin, että nyt täytyy laihtua lisää.
Kun tunsin nälän tunteen korvasin sen jotenkin, join litroittain vettä ja meikkasin tai laitoin hiuksiani tai keksin jotain tekemistä sivuttaakseni ruokailun. Valehtelin aina äidille, että söin koulussa eikä ole nälkä. Päivälaitoksessa minua ei kuitenkaan uskottu ja välitin vihaa työntekijöille, jotka lssyttivät minulle.
Jouduin nyt ekalle tapaamiselle koulukadun nuorisopsykiatrisen puolen psykelle. Huomasin heti että inhosin tätä ihmistä, mutta yritin tulla toimeen tämän kanssa. Ehdin käymään vain 4 käyntiä kunnes pahin iski. Olin jo saanut yhdet lääkkeet masennukseen ja ahdistuneisuus häiriöön, mutta voin silti huonosti. Saavuin psykelle ja ihmettelin miksi siellä oli toinen henkilö hänen seuranaan, mulkoilin molempia vihaisesti kunnes he sanoivat viimeisen sanan ''Sulle määrätään 2 uudet läkkeet ja me katsottiin sulle osasto paikkaa'' suutuin niin hirveästim ett heitin nenäliinat lattialle ja sanoin '' Te ette tunge muhun enää mitään! Mä voin ihan hyvin ilman teidän paska palveluja'' olin lähdössä ovesta, kun se toinen ihminen tuli ja pysäytti minut.. Sen jälkeen raivosin ja huusin ja vietin 30min painepeiton alla..
Syömishäiriö
Lopetin psyken tapaamisen hetkeksi, ja keskityin urheiluun, koska olin lopettanut aikaisemman harrastuksen liikojen treenien vuoksi joita minulle ei sallittu sekä reistailevan olkapääni takia. Yritin jatkuvasti vain laihduttaa, ja sitä mukaa ahdistus paheni en ollut tyytyväinen mihinkään itsessäni. Vihasin itseäni.
Huomasin myös, että läheinen kaverini alkoi laihtua ja muut kiinnittivät häneen huomiota sanomalla ''oot niin ihanan laiha, sun täytyy hakee malliks'' hän sai kaiken huomion, pelkäsin että minut sivuutetaan taas läskiksi. Viha alkoi kiehua sisälläni, kun vertailin jalkojani kaverini jalkoihin ja tajusin, että mun on pakko laihtua.
Tein joka ilta siitä asti 100 vatsaa ja 100 selkää sekä 50 punnerrusta. Ahdistus lisääntyi koko ajan, en pystynyt menemään bussiin, en kauppaan en edes ulos ilman, että kuvittelin jonkun huutavan minulle tai tuijottavan minua. Jouduin taas uudelle psykelle sen takia, ajattelin hetken, että ei en kestä enää tätä.. Ajatukseni muuttuivat itsetuhoisiksi ja hain vain itsessäni täydellisyyttä mutta näin vain ruman mitättömän lihavan ihmisen. Mutta tämä uusi psyke muutti kaiken, sain hänestä ystävän, ihmisen jolle voin avautua. Hän kertoi minulle, että diagnoosin mukaan minulla on anoreksia sekä bulimian oireita. Kaikki alkoi tuntua normaalilta uuden psyken ansiosta, tulimme toimeen ja hän osasi auttaa.
Aloin syömään taas ''normaalisti'' kuiten vähän. Painoni alkoi nousta, olin aivan hysteerinen siitä, mutta psyke sai minut näkemään itseni kauniimpana. Ahdistus hälveni ja uskaltauduin taas ulos kuorestani. Laajensin kaveriporukkaani ja tein kaiken psyken ohjeiden mukaan. Aloin jo voimaan paremmin vaikka olin jatkuvasti silti surullinen.
Asiat tuosta ei ole nykypäivänä paljon muuttuneet muutakuin, että ssyön normaalisti ja ahdistus on teissään. Masennus on kuitenkin jatkunut sekä jatkuva itsekriittisyys. Mutta ihmiset toivon, että vaikka tämä oli tiivistetty kertomus koulukiusauksen seurauksesta niin ymmärtäisitte mitä se voi aiheuttaa. Vaikka joku asia teistä voi kuulostaa hauskalta läpältä, joku toinen tuntee sen erilailla. Tämä todellakin oli tiivistetty versio, kaikkia yksityiskohtia ja tapahtumia en kertonu henk.koht syistä. Toivottavasti ymmärrätte. Kiitos.
