Mikä mua vaivaa, en pysty enää peiliin katsomaan..

Eka iloset asiat, tänään oli hyvä päivä! Menin ekaks sinin kans kaupunkii ja kierreltii sit kaikkia ihania kauppoja ja käytiin mäkkäris (: Si sille pupulle tuli nii paha astma et sen täyty lähtee, niin jäin Topin, Idan ja Julian kans kaupunkii ja naureskeltii ktorin spurkuille! Parasta. JA huomena pääsee koulusta puoli 12, eli kotiin heti ottaan aurinkoa sen jälkeen. Mulla on hurjat paineet torstain ysien tansseista, pelkään että kaadun niillä korkkareilla siellä. :D

Mutta ilta kusi.. Mä luulin, että hetken voisin olla miettimättä mun ulko muotoo, oon yrittäny löytää siit jotain hyvää. Ei vaan auta. Tää tuska tässä kehossa vaan kasvaa, urheilua täytyy lisätä. ihan pakko. Haluisin vaa hetken tuntee oloni kauniiks niinku muut, hetken olla esim joku toinen tai olla vaa onnellinen ja hyväksyä itteni. Miks mä en pysty siihen? Miks aina joku latistaa mut taas kattoon peiliin ja sortuun itkeen.  Onneks mulla on ella. Se ymmärtää mua ja tukee mua se on mun elämän tärkein asia, kiitos kulta sulle. <3